keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Koulufestivaalit

Lauantaina ja sunnuntaina koulullamme järjestettiin koulufestivaalit. Koulufestivaalit ovat osa Japanilaista kouluelämää ja silloin on tarkoitus pitää hauskaa ja viettää aikaa yhdessä.

Lauantai päivä oli tarkoitettu kaikille, myös koulun ulkopuolisille henkilöille.
Ohjelmassa oli tervetuliaspuhe, hoitotyön esittelyä, meidän näytös kuinka Suomessa petataan sänky, tanssia, laulua, bingoa ja meidän opettama Tiputanssi. Mietittiin ettei samaa tanssia ole järkevää opettaa joka vuosi uudelleen, joten siksi valitsimme Tiputanssin. Erilaisuus tuotti tulosta ja pääsimme tiputanssillamme paikalliseen lehteen. 


Ohjelman lisäksi pihalla oli kojuja joista pystyi ostamaan pieniä muistoja.
Sunnuntaina festivaalit jatkuivat pelkkien opiskelijoiden ja opettajien kesken.
Opiskelijat esittivät paljon erilaisia mahtavia tansseja ja lopuksi oli myös upeita karaoke-esityksiä. Ohjelmassa oli myös vihanneksien, sienien ja lihan grillausta barbecue juhlien tyyliin.



Välissä oli pieniä kilpailuja kuten kädenvääntöä ja narun kelaamista. Vaikkei me mitään tällä kertaa voitettu, niin päivät olivat todella hauskoja ja mieleenpainuvia! :)

Hoitotyötä Japanissa

Keskiviikkona ja torstaina kävimme kaupunkimme hoitokodissa nimeltä Kurinosato. Se oli suuri, noin 100 asukasta jotka olivat korkeaan ikäänsä nähden todella hyvässä kunnossa. Hoitokoti oli jaettu neljään eri puoleen, joihun asukkaat oli jaettu heidän kuntonsa perusteella.
Ensimmäisenä päivänä olimme paremman toimintakyvyn omaavien asukkaiden puolella. Tavoitteemme oli keskittyä vuorovaikutukseen asukkaiden välillä, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Askartelimme yhdessä asukkaiden kanssa paperikukkia ja taittelimme origameja. Tulkin avustuksella saimme hyvin autettua heitä, ja molemmat osapuolet ymmärsivät toisiaan.

Toisena päivänä olimme huonokuntoisempien asukkaiden puolella. Siellä pääsimme seuraamaan kuinka japanilaiset avustavat peseytymisessä. Se oli hyvin mielenkiintoinen kokemus, sillä heidän toimintatapansa oli erilainen kuin Suomessa. 
Japanissa hoitajat eivät esimerkiksi siirtäneet sänkypotilasta kylvystä sängylle poikkilakanan/pyyhkeen avulla, vaan he nostivat asukkaan sylissään sängylle. Se herätti meissä todella paljon ihmetystä, sillä meidän mielestämme se on suuri riski potilasturvallisuudelle. Se ei myöskään ole ergonomialtaan suotava työskentelytapa.

    

Myöhemmin kävimme vierailulla Red Cross Hospital:ssa. Siellä pääsimme lähinnä kiertämään eri puolilla rakennusta ja tutustumaan paikkoihin.

Vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan, kaikki olivat hyvin kiinnostuneita meistä. Kuten Japanilaiseen kulttuuriin kuuluu, he olivat myös todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia.

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Ensimmäiset päivät Japanissa

Ensimmäinen vuorokausi kului miltei kokonaan matkustuksen merkeissä ja alkoihan se vikaa lentoa Sapporoon odotellessa näkymään ja tuntumaan. Saimme hädin tuskin nukuttua kaksi tuntia vuorokauden sisällä. Kaikesta huolimatta lennot ja vaihdot menivät todella hyvin ja onneksi meitä oltiin lentokentällä vastassa kädet korkealla heiluen ja hymy korviin asti ulottuen! 


Asuntolalle saavuttuamme, vastassa meitä olivat asuntolan hoitajat ja siellä asuvat opiskelijat. Sisälle tultua meille näytettiin heti meidän huoneet ja opiskelijat laittoivat meille sängyt valmiiksi. Kaikki ovat meille hyvin kohteliaita ja auttavat aina kysyttäessä. Asuntolan hoitajat eivät puhu lainkaan englantia, joten kommunikointi on hieman hankalaa. Kuitenkin alkeellisella Japanin kielen taidolla ja elekielellä pääsee jo pitkälle. 


Ensimmäisenä iltana valmistimme opiskelijoiden kanssa tempuraa ja sobaa. Uusiin makuelämyksiin tottuminen vie aikansa, mutta se alkaa jo luonnistua.




Toisena päivänä kävimme tutustumassa Kuriyamaan ja sen naapurikunta Iwamizawaan. 
Mukanamme oli opettajan lisäksi tulkki ja hänen tyttärensä.
Pääsimme käymään näköalatornilla josta oli upeat näkymät Sapporoon asti.
Sen jälkeen kävimme ruusutarhassa ihastelemassa vuoden viimeisiä ruusuja. Ikävä kyllä moni ruusu oli jo lopettanut kukintansa.
Upein paikka oli kuitenkin japanilainen puisto/puutarha. 
Siellä saimme nähdä perinteisen japanilaisen rakennuksen jossa pidettiin teeseremonioita. Paikka oli hyvin siisti, eikä siellä näkynyt yhtään roskaa. Suomalaiset saisivat ottaa mallia japanilaisista tässä asiassa.


       

Vielä loppuun muistutuksena joka unohtui ensimmäisestä postauksesta: matkamme mahdollistaa opetushallituksen rahoittama Hanako -verkosto.